Kolmiorimahuopakaton asennus

Nyt lähti kattourakka käyntiin. Pakko aloittaa ihan alusta. Jos olet joskus kävellyt huopakatolla, se varmaan tuntui kohtuullisen pitävältä ja hyvältä kävellä. Unohda koko juttu. Alushuopa on pinnoitettu hienolla hiekalla että rullan saa auki. Kun katolla on alushuopa se tarkoittaa, että katolla kävely on samanlaista kuin jäämäellä. Hemmetin raskasta ja hankalaa. Valjaat on ihan välttämättömät ja niihin on pakko voida luottaa, koska välillä sitä vaan on roikuttava köyden varassa pää alaspäin, että saa homman hoidettua.

Tilasin koko lastin tavaraa Starkilta. Pintahuopa on Icopalin kolmiorimahuopaa, eli 70 senttiä leveitä rullia ja kolmioriman päälle tulee samasta huovasta 10 senttinen suikale päälle peittäen sauman. Rimojen väli on 60 senttiä ja molemmin puolin huopa nousee 5 senttiä riman päälle. Rimat lyödään reilummalla naulalla kattoon kiinni ja sen jälkeen pintahuopa naulataan rimoihin. Ei ole rakettitiedettä. Kallion Jari, timpuri joka teki meidän julkisivut ja portaat kävi tuomassa minulle huopakaton teko oppaan vuodelta -28 ja siinä kerrotaan, että huopakaton asennus onnistuu keneltä tahansa huolelliselta ihmiseltä :-) Se vähän rohkaisi. Tässä huopa naulattuna rimoihin ennen päällyssaumaa


Tässä valmista saumattua kattoa. Jari muuten huomatti, että ei varmaan kannattaisi tikata ennen 10 senttistä peitehuopaa saumaa 5 sentin välein naulalla. No, eipä tosiaan olisi kannattanut. Vinkistä viisastuneena laitoin seuraaviin naulat noin 30 sentin välein, suikale päälle ja sitten viiden sentin välein siistiä riviä.

Pakko sanoa, että katosta tulee kyllä lopulta hyvän näköinen. Valittu sävy on maanruskea. Musta olisi ollut vähän turhan hallitseva. Tässä näkyy molemmat päädyt naulattuna. Keskikohdan nysväys jäi kesken kun alkoi sataa. Vaikka huopakaton asennus ei olekaan rakettitiedettä tai kamalan vaativaa, niin hidasta se on. Tarkoitus oli vuokrata huopanaulapyssy, mutta sitä ei sitten löytynyt Cramolta eikä Ramirentiltä ja ostin tilalle 10 kg irtonauloja.. n. 5300 kpl. Tässä vaiheessa nauloista on mennyt 2/3 ja toiselle puolelle ei ole tehty vielä mitään! Sormet tuntuu räpylöiltä kun aina ei voi osua.. naulan kantaan.


Tältä talo sitten näytti, kun reunat oli tasattu ja homma oli rännejä vaille valmis.

Terassin laudoitus ja kaiteet

Talon ulkoinen ilme saa terassin kaiteista aika reilusti lisää potkua. Sisäpihan puoli on näyttänyt aika keskeneräiseltä, kun terassit ovat olleet tasaisina. Terassien rungot on tehty niin, että kaato on noin sentin verran metrillä. Juoksut on sitten laitettu kaatojen mukaan. Tolpat ovat kestopuuta ja peruja puretusta vanhasta talosta. Tolpat on kiinnitetty 60x60 kulmilla kahdelta suunnalta alustaan.

Laudoitus sujui varsin rivakasti, kunhan toppien kohdat vaan sai sovitettua. Kun lattia eteni, kulmat jäivät oikeastaan näkymättömiin.

Laudoitin laudat kiinni toisiinsa. Puutavara oli todella märkää ja se kyllä kutistuu sen verran, että vesi valuu raoista. Rakoihin ei kuitenkaan mahdu lehtiä tai muuta isompaa mätänemään laudoituksen ja bitumin väliin, koska raon siivoaminen on aivan mahdotonta.

RT kortin mukaan alle kolmen metrin pudotuksella olevassa terassissa riittää 90 senttiä korkea kaide. Kaiteen ja lattian välissä saa olla korkeintaan 10 sentin rako. Samoin kaiteen säleiden väli on max 100. Tein tolpista 960 pitkiä ja siitä lähes 60 milliä meni lattian nousuun. Tolpasta jäi jäljelle 900. Tein pystysäleistä 810 pitkiä, jolloin lattian ja kaiteen väliin jäi 90 milliä. Siitä mahtuu vielä työntelemään lumet alas. Porasin reunimmaisiin säleisiin sivulta neljä reikää ja löin ne ensin kiinni. Sen jälkeen kiinnitin molemmin puolin näitä rimoja vaakarimat. Sen jälkeen ujutin väliin säleen kerrallaan. Ammuin säleet kiinni yhdellä viimeistelynaulaimen naulalla, jolloin säleitä voi vielä naputella vasaralla, niin että välit sai tasoiteltua. Välit ovat käytännössä 90-100 milliä. Aivan tasan ei tietenkään tolppien välit osuneet. Sen jälkeen kun säleet olivat paikallaan ammuin kuhunkin neljä naulaa lisää molemmin puolin ja säädin alapään kohdalleen ja ammuskelin lisää molemmin puolin. Yläterassien kaiteet täytyy tehdä metrin korkeina, koska sieltä on jo aikamoinen pudotus alas.

Tolpat tietysti sojotti mihin suuntaan sattui. Totesin että helpoin tapa saada tolppa suoraan, oli mitata aivan alhaalta tolppien väli. Kun kaidepuut teki sen mukaan rimasta, rima työnsi tolpan vatupassiin. Käsijohtimen kiinnitin alapuolelta ruuveilla. Porasin alhaalta ylös reiät ja sovitin käsijohtimen paikalleen. Sen jälkeen kiinnitin sen ensin päistä. Käsijohde on 120 x 28 lehtikuusta. Ismo Hiitola Starkilta vinkkasi että tämä tavara toimisi käsijohteena paremmin, koska kyllästetyn puun tikku tulehtuu välittömästi, eikä se oikein sovi lapsiperheeseen.


Terassin runkotöistä löytyy lisää osoitteesta http://unelmanrakentaminen.blogspot.com/2008/07/terassin-runkotyt.html

Rakentajan elämä - kuin elämä itse

Lähtökohta: jos et ole rakennusalan ammattilainen, lähde siitä ettet tiedä oikeasti mistään mitään.. Rakennuttajana toimiminen tarkoittaa todellista vastuuta kaikesta: rekrytoinnit, aikatauluttaminen, sopimusjuridiikka, toteutuksen valvonta, vakuuttaminen, kassan- ja budjetin hallinta, reklamaatiot, irtisanomiset, nopeat päätökset yllättävissä tilanteissa. Käytännössä se on sama kuin pyörittäisit firmaa, jonka palveluksessa on suoraan tai välillisesti toistakymmentä ihmistä ja alihankkijoita. Firman tase on todennäköisesti vahva (myyntihinta on korkeampi kuin lainojen kokonaismäärä), mutta kassavaje on krooninen, eikä firman myyminen tai toiminnan lopettaminen tule kysymykseen. Olet itse toimitusjohtaja, projektipäällikkö, juristi, kirjanpitäjä, myyjä, sihteeri ja siivoaja.

Toinen tapa ajatella rakentamista on suhteuttaa se pikana elettyyn elämään. Jotain ollaan synnyttämässä ja syntymää valmistellaan hartaasti. Varsinainen synnytystapahtuma kestää vuoden verran. Uusi elämä on kuitenkin kaiken työn arvoista. Elämä on täynnä onnistumisia, epäonnistumisia, reality draamaa kovilla panoksilla todella tiivistetyssä paketissa. No, se mikä eniten aiheuttaa työmaalla harmia on kuitenkin elämä itsessään. On täysin normaalia, että hyvien tekijöidenkin elämäntilanne saattaa dramaattisesti muuttua yllättäen. Seuraa pettymyksiä ja luottamuspulaa. Lopputuloksena on jonkin homman viivästyminen, josta helposti seuraa kaikkien muidenkin hommien viivästyminen. On päivän selvää, että tällaisessa hankkeessa homma ei voi mennä pelkästään putkeen, virheitä sattuu taatusti. Silloin täytyy kaivaa itsestään selkärankaa, mutta ennen kaikkea huolehtia ettei homma mene monella alueella pieleen saman aikaisesti. Tämä on mahdollista vain jos valtaosa kumppaneista toimii hyvin.

Hyvän kumppanin tunnistaa siitä, miten hän hoitaa reklamaation. Esimerkiksi Starkin vastuumyyjän, Ismo Hiitolan kanssa olimme ilmeisesti puhuneet eri asiasta ja silti onnistuneet sopimaan toimituksesta. Inhimillistä elämää. Lopputuloksena oli väärän profiiliset julkisivulaudat, sellaiset reilut 700 metriä väärää profiilia ja loputkin oikeastaan väärää lähes puolitoista kilometriä, mutta niin hyvän näköistä että päätettiin pitää se puolikas. Soitin Ismolle ja hän tuli saman tien käymään tontilla. Todettiin, että jokin oli mennyt jossain vaiheessa ristiin ja puolet tavarasta haettiin takaisin. Uutta tavaraa saadaan riittävän nopeasti. Helvetin hienosti hoidettu! Starkin vastuumyyjä-konsepti todellakin toimii. Olen aiemmin blogissani kehunut Starkkia ja Ismo Hiitolaa ja nyt teen sen uudelleen. Tavaran tilaaminen toimii, Ismo muistuttaa, jos jokin jää roikkumaan, suosittelee tavaraa ja toimittajia, järjestää logistiikkan toimivaksi... Todella hienoa!!! Tässä Ismo laskee juuri Icopalin kattohuopien menekkiä.



Kun jotain menee todella pahasti pieleen ja työmaa uhkaa pysähtyä, niin paikka on tiukka ja päätösten täytyy olla rivakoita. Jahkaaminen ei auta, vaan on oltava päättäväinen ja varmistettava homman eteneminen. Tällaisessa tilanteessa Pääsuunnittelijamme, Anna Hänninen järjesti oikeat kontaktit ja neuvoi juridiikassa. Homma saatiin eteenpäin ja viivästys jää pieneksi. Mikään ei mene täysin pieleen. Anna Hännisen kanssa suunnittelu toimi hyvin ja nyt hän kantoi vielä vastuuta ja auttoi vaikean paikan yli. Kiitos hänelle siitä.

Meidän rakennustyömaamme kantava voima on kuitenkin ollut timpuri Kalevi Mäkelä. Nostan hattua ja kumarran syvään hänen osaamiselleen, kokemukselleen ja työmoraalilleen. Kalevin kohdalla sanat loppuvat kesken. En pysty riittävästi kiittämään häntä. Tänään silmäni avautuivat näkemään vieläkin kirkkaammin, kun todella ymmärsin millaisen vastuun Kalevi on kantanut ratkaisujen toteuttamisesta tontilla. Hän on tehnyt ratkaisut pitkään kokemukseensa nojaten tavalla, johon vain todellinen ammattilainen pystyy. .

Vastaavan mestarin kanssa sattui episodi, joka vei mielenrauhan perusteellisesti. Ammattilaista ei kuitenkaan voi tuomita yhden epäonnistumisen perusteella, kun kaikki on muutoin toiminut erittäin mallikkaasti. Olen suosittelut häntä eteenpäinkin rinta rottingilla. Homma meni pieleen, mutta hän hoiti sen kuntoon. Kysymys oli episodista, jolle oli ymmärrettävä syy. Nyt jatkamme eteenpäin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Rakentaja on yrittäjä. Päätöksiä on pakko tehdä jos luottamus ei ole kunnossa, eikä asioita saada sovittua. Härkää on otettava sarvista tai se karkaa käsistä. Rakentajan homma on huolehtia, että työt jatkuu, varmasti.

Olen nähnyt rakentamisen aikana runsaasti painajaisia, kärsinyt stressistä ja nauttinut täysin rinnoin vasaran heiluttamisesta ja työn etenemisen näkemisestä. Olen myös oppinut itsestäni paljon. Elämä kouluttaa, rakentaminen testaa mitä elämän koulusta on jäänyt eväiksi...

Kellarin tasoitteet

Kellarien ja sokkelien oikeaisuun valittiin oikaisulaasti, joka on hieman kuitupitoista. Kuitupitoisuus huolehtii siitä, että kuivumisen tai lämpöliikkeen takia ei muodostu murtumia oikaistuihin pintoihin. Lisäksi massa levittyy varsin nätisti. Periaatteessa tasoitteen voi valita kolmesta vaihtoehdosta: muurauslaastista, tasoitus- ja oikaisulaasti vähemmän tai enemmän kuituisena. Enemmän kuituinen versio on kuitenkin tuplasti kalliimpaa, kuin vähemmän kuituinen. Tavaraa menee sisä ja ulkopuolelle yli 60 x 25kg säkkiä, joten hinnallakin on jokin merkitys. Muurauslaasti taas kiinnittyy seinään huonommin ja murtuu kuivaessaan. Tämä tuntui järkevimmältä valinnalta. Tätä tavaraa hommasin Starkilta.



Ensimmäinen tasoitekerros pohjustettiin laittamalla seinään itseensä hieman kosteutta sumuttimella, jota käytetään puutarhan myrkyttämiseen. Sillä sai käsin pumppaamalla tasaisen hienoisen kosteuden seinään ennen tasoitteen levittämistä.

Tasoite sekoitetaan porasekoittimella laittamalla 4,5-5 litraa vettä säkilliseen valmista jauhetta. Aloitin itse homman pelkillä säkkiin kirjoitetuilla ohjeilla ja jäljestä tuli oikein hyvää. Huomasin kuitenkin kantapään kautta, että sana "oikaisulaasti" tarkoittaa oikeasti seinien oikaisua. Harkot eivät suinkaan ole kaikki täsmälleen samalla kohtaa. Tästä syystä lopullisen tasoituksen levityssuunta kannattaa valita sivuttain, tai viistosti alhaalta ylös siten, että lasta on pystyssä. Tällöin harkkojen erikorkoisuus tasoittuu ja pinnasta tulee siistin tasainen. Ensimmäinen kerros kannattaa levittää lastan rosoisemmalla, hammastetulla puolella. Jälkin näyttää tältä.



Tällöin laasti kiinnittyy hyvin ja kerrokseen jää "ylimääräistä". Lopullinen tasoitus sileällä reunalla tasaa tällöin korot oikeiksi ja lopputulos on tasainen. Näin

Kun aloittaa ensimmäistä tasoitekerroksen levitystä tavaraa menee paljon, eikä tulos ole vielä kovin hyvä. Ensimmäisellä levityksellä tavaraa menee paljon.

Ensimmäisen tasoitekerran jälkeen seinä ei ollut vielä tasainen ja katselin jälkeä huolissani. Kalevi ohjasi ottamaan käteen suikaleen ontelolaattaa ja hieromaan sillä epätasaisuudet pois. Hommaan kannattaa varata suojalasit ja hengityssuojain, koska niille on todella paljon käyttöä. Yllätyin kuinka helposti kaikenlaisen rosoisuuden ja epätasaisuuden sai hierottua pois. Jos olisin ymmärtänyt kuinka helppoa se oikeasti olikaan, olisin vetänyt ensimmäisen kierroksen huomattavasti rivakammin.

Sokkelissa ollut kosteus huokuu saumoista ulos ja se näkyi aluksi siten, että saumojen kohdat olivat tummemmat, kuin muu seinä.

Kun seinä oli välillä hierottu kivellä ja sen jälkeen harjattu voi vetää toisen tasoitekerroksen pintaan. Toinen kierros oli huomattavasti helpompi, kun massan kulutuskin oli merkittävästi pienempi. Tein myös lopullista pintaa varten massasta hieman ohuempaa, jolloin pinnan sai suoraan sileämmäksi, helpommin.


Tämä pinta ei ole vielä se lopullinen, vaan tasoitteen jälkeen pintaa vedetään vielä pinnan huokoset tukkiva kerros, ennen maalaamista. Tasoitteiden laittaminen oli kuitenkin homma, joka hoitui pienen tuumaamisen jälkeen apumiehiltä, eli isältä, vaimolta ja minulta.

Ikkunat, aidoilla ruuduilla

Ikkunat, tulisijat, puulattiat ja julkisivut tekevät tästä talosta sellaisen, kuin haluamme sen olevankin. Ikkunoilla on aivan erityinen merkitys ja siksi niiden valintaan panostettiin todella paljon. Valitettavasti nykyiset määräykset edellyttävät SUE tasoista lämmöneristävyyttä, jolloin väistämätön tosiasia on, että sisälasin tulee olla lämpöelementistä eikä molempia pintoja voi ruuduttaa. SU2 ikkunat otettiin viileälle lasikuitille ja niissä ruudutus on molemmissa lasipinnoissa. No, olemme armoja, että aidoilla ruudutuksilla olevat ikkunat Sydänpuulta tulevat olemaan todella hienot. Tässä on materiaalia tilausvahvistuksestamme, jossa selitetään materiaalista lisää, ikkunoiden asentamisesta, huollosta jne. Materiaali on liitettynä skannattuina kuvina, joten kannattaa klikata kuvaa, niin kustakin sivusta saa luettavan kokoisen.

Ikkunoiden investointiluokka on vajaat 30K€ ja toimitus tulee Starkin kautta. Ennen sydänpuun valintaa olimme yhteydessä muihinkin toimittajiin, koska hinta oli aika kirpaiseva. Lopputuloksena oli, että puusepän tekemät aidoilla puitteilla olevat ruudutukset ovat näin kalliita kaikkien muidenkin toimittajien listoilla. Sydänpuu oli kuitenkin todella suositeltu ja varmana pidetty toimittaja jonka raaka-aineet ja kädenjälki ovat huippulaatua. Siihen oli luottaminen. Kävimme tosin myös tehtaalla ihmettelemässä ruudutus- ja ovimalleja. Käynti kannatti, koska erityisesti ovien kohdalla oli todella tärkeää nähdä miltä valmis tavara näyttää. Nämä ikkunat ovat talomme yksi merkittävimmistä investoinneista ja yksi tärkeimmistä. Niitä on myös todella paljon, kaikkiaan 41 kpl. Ovien osalta päädyimme tilaamaan ensimmäisen kerroksen pääoven ja terassien ovet Sydänpuulta. Muut ovet teemme todennäköisesti hankkimalla vaneeripintaisia perusovia ja pinnoitamalla ne sitten sormipaneelilla. Pintaan sama maali, kuin näissä ovissa. Tässä materiaalia. Kaikkiasivuja ei ole skannattu, mutta tästä saa hyvin osvittaa.

Ikkunoista saa paremman kuvan kun käyt katsomassa kohdan julkisivujen asennus tästä linkistä

Sokkelin vesi- ja routaeristys

Sokkeli pitäisi pystyä pitämään kuivana, ettei sisällä jalat kastu. Tässä talossa on nyt sen verran eristettä, että pitäisi pysyä kuivana, vaikka vesi muutoin nousisikin kynnykselle asti.
Sokkelin muuraamisen jälkeen seinät tasoitettiin oikaisulaastilla ja saatiin seinäpinnasta tasainen. Sen jälkeen seinä siveltiin kylmäbitumilla, joka täyttää kaikki huokoset. Edelleen tämän kerroksen päälle kiinnitettiin bitumihuopakerros Icopalin polarista lämmittämällä ja hitsaamalla suikaleiden saumat yhteen. Vielä tämän kerroksen jälkeen asennettiin patolevy, joka ilmastoi sokkelin maahan asti ja mahdollistaa kosteuden haihtumisen anturasta ylöspäin.
Vesieristys noudattelee tulevaa maanpintaa ja täyttöjen jälkeen vesieristeen yläpuolelle jäävä pinta tasoitetaan myös ja valmis pinta laitetaan kuntoon vasta kun ollaa huomattavasti pidemmällä. Ennen täyttöä täytyi myös valaa pilariharkot paikoilleen. Näiden pilareiden päälle tulee terassi. Kaivon renkaat jäävät terassin alle ja kaivon pohjalle porataan maalämpöpumpum lämpökaivo. Terassin ja kaivon väliin jää reilun metrin korkuinen tila, joka mahdollistaa lämpökaivon huoltamisen tarvittaessa.
Viimeinen kerros ennen täyttöä oli routaeriste, eli 100mm:n styroksi. Styroksi asennettiin erityisesti niihin kohtiin, joissa oli umpiharkot eikä lämpöharkkoja.


Kun reunat oli lopulta saatu viimeisteltyä, voipi täyttö tulla ja sen jälkeen työskentely tontilla helpottuukin olennaisesti :-)

Sokkeliprojekti

Sokkelin asentaminen lähti liikkeelle ohjureiden rakentamisesta. Pystypuut on asennettu vastaamaan rakennuksen ulkoreunoja ja niihin merkataan myös korot projektin jatkuessa. Kaiken kaikkiaan sokkeliin tuli 13 kerrosta 200mm korkeita harkkoja. Korot merkataan siksi, että niiden mukaan laitetaan edelleen linjalangat kiinni ja varmistetaan ettei korkoihin tule heittoja. Tästä se lähti.
Timpuri tietää mikä on työmaalla tärkeää :-) Vanhaan liittymään asennettiin pönttö ja ympärille pressu. Huuhtelu toimii vesisangolla.
Eikä työmaalla ole pelkästään tylsää. Apparin lounastauon teos Timpuri Kalevi Mäkelälle. Hänessä on ilmeisesti vahvoja piirteitä ja sisäistä johtajuutta ;-)
Vähitellen sokkel lähti nousemaan. Starkki toimitti tontille Uponorin radon putket, harkot, teräkset, villat, eristemassaa jolla liitokset vahvistettiin ja 1000kg betonisäkkejä, eristeet, sekä bitumit. Bitumi tuli sokkelin alapohjaan katkaisemaan kapillaari-ilmiötä. Kuvassa näkyy lämpöharkkoja joissa on eristekerros keskellä. Työmaalle tilattiin nosturi, kun toinen lasti oli toimitettu. Maxitin auto toimitti tavaran liian pienellä nosturiautolla ja tavara tiputettiin tien viereen. Cramolta tilasin telineet joille Helaakosken nosturi nosti harkkolavoja suoraan päälle. Lavan paino on jotain 800 kilon luokkaa ja sen verran voi nostaa terästelineille. Tosin telineitä tuli ihan älyttömästi liikaa. Ehkä Cramolla laskettiin telineiden määrä ulkoreunojen mukaan eikä meidän ulkoreunoille ole mitään asiaa tehdä telineitä. Täytyy keskustella telinevuokrasta..
Tältä työmaalla näytti ennen kuin lähdin viikon mittaiselle työreissulle.
Tältä näytti sen jälkeen kun tulin takaisin. Sokkeli on muurattu ylös asti ja reunoihin on asennettu Finnfoamin n. 250mm eriste, jota vasten ontelolaatat nostellaan. Finnfoam toimii kylmän katkona. Ylimmän reunan uraan asennettiin raudoitus ja edelleen valettiin reuna täyteen raudoituksen jälkeen. Telineille tehtiin siltoja joilta pääsi kuljettamaan betonia suoraan telineille.
Kellarikerroksen ilmastointiputket oli hippasen haasteellista saada löytämään paikkansa. Kellarin huonekorkeudeksi pitäisi tulla 2300 ja siksi oven yläpuolelle juotettiin teräksestä kannatin ontelolaatalle. Sen ali kuljetetaan ilmastointiputket eikä oviaukkoa voinut muurata "tavanomaisesti" sen takia. Teräspalkki kantaa ontelolaatan ja sen alle koteloidaan ilmastointi kodinhoitohuoneeseen ja saunaan.
Uponorin radon putket näkyvät asennettuina ennen sorien toimitusta. Radon putket on ilmastoitu ja niiden kautta Radon kulkeutuu edelleen kiinteään 110mm:n kanavaan, jonka kautta kaasu kulkeutuu katton kautta ulos.

Huomenna tiistaina tulee 25 kuution soratäyttö pohjalle. Sorat tuodaan hihna-kuljetteisella autolla joka tiputtaa sorat suoraan sisälle. Tällä systeemillä säästyy tolkuttomasti kottikärrykuljetusta. Kaikkia telineitä ei kuitenkaan pureta ennen keskiviikkoa, jolloin vielä asennetaan viimeiset 12 mm teräkset ontelolaattojen alle sokkelin yläpintaan.
Tältä näytti tänään kun lähdin yhdeksän jälkeen illalla tontilta. Sokeli asettuu suhteessa ympäristöönsä korkeuteen, jolle täyttöjen jälkeen talokin löytää paikkansa. Hyvältä se näyttää.
Ennen kuin ontelolaata tulevat, huomenna tulee sisälle soratäyttö, keskiviikkona tulee starkilta loput teräkset, iltapäivällä puretaan telineet ja Cramo hakee ne pois aamupäivällä torstaina. Torstaina puolen päivän aikaan Parmalta toimitetaan ontelolaatat ja Helaakosken nosturi nostaa ne paikoilleen. Helaakoski hoiti myös tiensulkuluvan hakemisen. Hyvä tietää, kun tilaat ontelolaattoja: nosturi ei kuulu toimitukseen ja kuljetuskin sovitaan erikseen. Nosturipalvelussa tässä tapauksessa määritettiin tarve 20t:n nostokapasiteetin ja 20 metrin varren mukaan. Kun asentaminen käynnistyy tieltä pitää sulkeaa toinen kaista ja tielle pitää järjestää liikenteen ohjaus. Käytännössä onteloiden asennukseen tarvitaan kolme miestä, nosturi ja liikenteen ohjaus tällaisella kaupunkitontilla.

Tässä kaikki kuvat sokkelivaiheesta (klikkaamalla kuvaa pääset Picasa-albumiin, jossa kuvat näkee suurempana):

Anturavalut

Pohja saatiin kuntoon ja kaivuut hoidettua toissaviikon perjantaina. Viime viikon maanantaina alkoi anturamuottien tekeminen, raudoittaminen ja pohjan alle menevien putkien paikoilleen vieminen. Hoidimme putkien asennuksen timpurin kanssa ja KVV-työnjohtaja kävi tarkastamassa kaadot/nousut ja kuittasi ne. Työjärjestys oli sellainen, että ensin tehtiin muotit ja sitten niiden alle kaivettiin putket. Aikamoista ojan kaivuutahan se oli, kun kovaksi juntattuun maahan tehtiin uraa rautakangella ja lapiolla. Putket saatiin paikalleen lauantaina ja raudoitus tehtiin maanantaina. Eilen, tiistaina tuli valu ja tänään jo tuotiin sokkelikivien ensimmäinen lasti.

Kilpailutin valut neljällä toimittajalla yhtenä pakettina: anturavalu, lattiavalut, saumavalut sokkeliin ja ontelolaattoihin. Parhaan tarjouksen sain Rudukselta ja heiltä löytyi myös auto, jossa oli 20 metrinen putki jolla betoni saatiin montun pohjalta oikeaan paikkaan. Ruduksen lopullisen tilauksen tein itse asiassa vasta maanantaina 07.00 aamulla ja samaan aikaan tiistaina valu lähti käyntiin. Koko tavara saatiin valettua puoleen päivään mennessä.

Kaikki putket tulivat Starkilta ja olivat Uponoria. Uponorin sadevesijärjestelmän asensi maansiirtofirma, jätevesivientien asennukset teimme itse. Putkiprojekti oli varsin helppo hoitaa omatoimisesti. Työvälineiksi tarvitsi sahan, öljyä, veitsen, jolla sai pyöristettyä sahattuja päitä ja santapaperia, jolla sai vielä veistetyt osat siloteltua. Klikkaa tästä lisätietoa Uponorin pientaloratkaisusta ja tästä lisätietoa viemäröinnistä.

Tässä muutama kuva vaiheista: Ensin tehtiin muotit linjojen mukaan.

Sitten tehtiin vätevesille liitokset ja vietiin ne piirrustusten mukaan paikoilleen. Alla olevassa kuvassa näkyy Kalevin loistava keksintö, hillopurkilla suljettu liittymän pää :-) Väliaikaisena sulkuna aivan loistava ratkaisu. Näitä purkkeja käytettiin aikamoinen kasa. Uponorin 110 jätevesiputken päältä kulkee toinen Uponorin salaojaputki.

Samalla kun perusvedet vietiin pohjaan, tehtiin myös raikasilma-aukko kellarin tulisijalle ja tässä näkyvät suojaputket maalämpöpumpun putkia varten. Näiden kautta vedetään maalämpö viennit sisään ja ulos, sekä pihan sähköt samaa reittiä. Valujen alle tehtiin myös läpimenot radonia varten. Radon putket kuitenkin tulevat seuraavaan kerrokseen, joten niitä ei voitu vielä asentaa. Asennus tapahtuu muurauksen jälkeen ennen seuraavaa sorakerrosta
Seuraavaksi paikalle tuli Ruduksen betonin kuljetusauto. Tilauksen yhteydessä pyysin autoa, jossa on 20 metrinen putki ja sellainenhan sieltä tuli. Aikamöinen mörkö. Valu kesti aamu seitsemästä puoleen päivään ja betoni vibrattiin kuplien poistamiseksi. Hommassa oli mukana kolme miestä ja se sujui henosti.

Seuraavana aamuna tuli Maxitin anturakuorman ensimmäinen osa. Sovimme Starkin kanssa logistiikasta niin, että ensimmäinen kuorma oli ehkä kolmannes kokonaisuudesta ja se tuotiin suoraan Maxitilta tontille. Edelleen Starkki toimitti 1000kg painoiset betonisäkit itse. Maxitilla oli käytössään 12 metrinen nosturi, jolla lasti saatiin fiksummin ripoteltua tontille.
Tästä löytyy vielä lisää kuvia jos koko proggis kiinnostaa kuvakertomuksena: Klikkaamalla kuvakertomusta pääset Picasa-albumiin, jossa kuvat näkyvät kommentteineen suurempina.