Hormin muuraus

Procatin loistava muurausjengi töissään. Radio rock, eväät, hyvää huumoria ja reipas työtahti. ROCK. Todella hyvä porukka. Asiaan..

Piippu ja tulisijat oliva jo lähtökohtaisesti tekijöitä, jotka otettiin huomioon suunnittelun alusta alkaen. Olisimme halunneet myös painovoimaisen ilmastoinnin perinnetaloomme, mutta se ei valitettavasti tämän päivän vaatimustasolla onnistu ja ilmastointi on käytännössä toteutettava koneellisesti. Talomme tunnelma syntyy leivinuunista, tulisijoista, puukiukaasta, ikkunoista, kuisteista ja lankkulattioista. Tuli on olennainen osa perinnetalon tunnelmaa ja näistä syistä johtuen meidän taloomme tulee suurin piippu, mitä Procat on koskaan muurannut omakotitaloon. Alun alkaen piti tulla neljä täyden kiven hormia ja kaksi puolen kiven hormia. Kun kuitenkin piippua lähdettiin toteuttamaan hormien käyttöönotto ei ollutkaan aivan niin yksinkertaista. Yläkerran hormia ei voi vetää alakerran hormin läpi. Hormiin pitää päästä myös käsiksi oikealta puolelta piippua, koska liittymät täytyy kuitenkin tehdä suoraan oikeaan hormiin.

Procatin Patosalmen veljekset, joita firmassa on töissä ainakin neljä, ratkaisivat ongelman liittämällä kellarin tulisija piipun uloimpaan hormiin piipun läpi, niin, että ylempänä voitiin toteuttaa liittymä samalta puolelta piippua lähempään hormiin. Yksi puolen kiven hormi jäi kauimmaiseen nurkkaan niin hankalasti, että leivinuunin ja puuhellan liittymä päätettiin toteuttaa samaan yhden kiven hormiin, lisäämällä sulkupelti puuhellalta piipulle. Käytännössä puuhellaa ja leivinuunia ei voi siten käyttää samanaikaisesti, mutta koskapa niitä toisaalta tarvitsisikaan yhtäaikaa polttaa. Toinen aivan loistava opastus oli laittaa tuplana hormin luukut. Hormi varaa lämpöä, mutta kun tuli sammuu pääsee viileä ilma luukkuun saakka alaspäin ja jäähdyttää piippua. Jos piipussa on toisen kerroksen katon rajassa hormipelti, viileä ei pääse siitä alemmaksi. Hormipeltien hinta oli hyvin edullinen, joten tupla pellit laitettiin.

Piippu vaikutti rakenteisiin alusta alkaen ja piipulle tehtiin aukko valuun/ontelolaattoihin ja toisen kerroksen lattiaan. Lattia oli ensin ummessa, mutta rungon palkkikengät olivat kiinni ruuveilla ja ne irrotettiin kun piippu lähestyi oikeaa korkeutta.

Piipun alle tehtiin anturavalun yhteydessä valu ja ennen muuraustyön aloitusta piipun alle vedettiin kylmäbitumi estämään kosteuden nousemista ylöspäin. Kosteuskatko voidaan toteuttaa joko kylmäbitumilla tai bitumisuikaleella ja parhaiten tietysti molemmilla. Myös väliseinän (kiviseinä) ja piipun väliin sijoitettiin 12mm:n palovilla, joka on pakollinen. Rakenteiden ja piipun väliin täytyy myös huomioida 100mm:n etäisyys kaikilta suunnilta. Toisen kerroksen lattian runko ja kattotuolien rungot toteutettiin tällä suojaetäisyydellä.


Tiilerin säänkestäviä tiiliä meni meidän piippuumme 186 kpl metrille, teoriassa. Koska osa piipun aukoista muurattiin kuitenkin alhaalla umpeen, lopullinen tiilien menekki oli 34 letkaa x 72 tiiltä/letka. Muurauslaastia meni 4000kg + 30 x 25kg saviuunilaasti. Aika painava torni siitä siis tuli. Muurareita oli ensimmäisenä ja toisena päivänä töissä kolme. Kolmantena päivänä kaksi muuraria ja apumies, joka kuitenkin sai myös ryhtyä muurariksi kun järjestin itse apumiehen paikalle. Procatin kaveri ovat todella reipasta porukkaa ja piippu nousi rivakasti. Ensimmäisenä päivänä piippu saavutti ensimmäisen kerroksen lattian tason.

Toisena päivänä piippu lähestyi toisen kerroksen lattiaa.

Kolmannen päivän jälkeen oltiin jo toisen kerroksen katon rajassa. Tässä vaiheessa muurareiden työtilat käyvät jo hieman haastavammiksi.

Neljännen päivän jälkeen piippu saavutti katon tasan, mutta tiilet loppuivat kesken.

Koska kaikesta on pakko säästää ja oma aika on ilmaista, hoidimme itse kaikkien 34 tiililetkan tiilien siirtämisen muurauspaikalle. Lyhyellä matematiikalla pystyi laskemaan, paljonko tiiliä pitää mihinkin kerrokseen kantaa. Kellariin ja ensimmäiseen kerrokseen tiilet kannettiin suoraan. Toiseen kerrokseen tiilet kannettiin ketjuna: yksi poimi tiilet pinkasta ja toi ne ensimmäisen kerroksen lattialle, toinen kantoi ne portaita ylös ja kolmas vei pinkkaan piipun nurkille. Hommassa tuli hiki, mutta se eteni rivakasti. Tiilien nostaminen kattotuolien väliin toteutettiin heittämällä, toinen istui telineillä kattotuolien välissä ja toinen heitti tiilet ylös.

Katon harjalle heittäminen ei enää onnistunut, vaan tiilet nostettiin sangolla harjalle. Homma kyllä käy kuntoilusta.

Sinne ne kuitenkin nostettiin.

Pääsääntöisesti muuraus toteutetaan 100-600 muurauslaastilla. Tavaraa meni tosiaan neljä tonnia. Hankin tavaran Starkista.

Starkista hommasin myös saviuunilaastin. Saviuunilaastia käytetään kaikkein kuumimmissa kohdissa ja sen kuuman kestävyys on parempi. Erityisen kuumiksi kohdiksi piipussa muodostuvat kohdat, joissa on "suorasyöksyinen" tulipesä, eli tulisija ei ole varaava vaan palokaasut ja kuumuus menevät suoraan piippuun. 11 metrinen piippu kyllä lämpenee ja varaa, mutta kuumuus on otettava muurauksessa huomioon.

Hormipellit hain myös extempore Starkista kun en ollut ymmärtänyt hommata niitä etukäteen. Nämä pellit ovat vanhanaikaisia peltejä joissa pelli tulee vedettäessä ulos piipusta. Ilmeisesti Polarilla olisi myös peltejä jotka ovat kaksiosaisia ja piipusta tulee ulos vain kahva. Näitä Patosalmet suosittelivat mutta niitä ei ollut aikaa hommata ja toisaalta nämä sopivat talomme henkeen aivan mainiosti. Käytännössä peltejä tuli kolmea lajia: Päästä vedettävä täyden kiven pelti, sivulta vedettävä täyden kiven pelti ja puolen kiven pelti.

Piipun muuraaminen on ollut myös meille aikamoinen savotta. Lisäksi hommaa riittää myöhemminkin, kun piippu "muurataan puhtaaksi", eli piipun pinta peitetään/rapataan. Tiilen värillä ei siis ole mitään väliä, koska tiilet eivät näy missään. Tästä syystä kannattaa kysellä väriviallisia tiilieriä.

Torni vei kiveä saman verran kuin tiilitalon julkisivu olisi vaatinut. Meille piippu ja tulisijat ovat kuitenkin samanlaisia investointipäätöksiä kuin maalämpöpumppu. Puulla lämmitetään, lämpö hyödynnetään, mutta sen lisäksi tulisijoilla on valtava merkitys asumisen kokemukseen ja tunnelmaan.

Kiitos Procatin porukalle!

Procatin porukan lähdön jälkeen piipun tekeminen jatkui. Piippuun piti edelleen muurata hattu ja lisäksi rakenteiden sisään jäävät osat piti rapata. Mielenkiintoinen asia, jonka rakennusvalvonta vaatii. Sitä ei siis voi kiertää. Pakko sanoa, että 10cm:n raon rappaaminen ei onnistu aivan helposti. Teloin itseni lukemattomia kertoja kun levitin tasoitetta kattotuolien välissä. Syy rappaamiseen on se, että jos piippu "liikkuu", rappaus murtuu ja se pystytään havaitsemaan. Se suuri kysymys kuitenkin herää, että kuka repii yläkerran katon auki nähdäkseen onko piippu liikkunut vai ei?
Valmiin pinnan päälle laitetaan vielä 10cm:n paksuinen palovillakerros kaikkien rakenteiden kohdalle. Villoitus kannattaa vetää välikatossa huipulle saakka, koska piippu jäähtyy muutoin myös välikaton viileydessä ja alkaa johtaa kylmää sisälle. Kun piipun villoittaa ylös asti, vain katon yläpuolinen osa jäähtyy.