18 heinäkuuta 2008

Rakentajan elämä - kuin elämä itse

Lähtökohta: jos et ole rakennusalan ammattilainen, lähde siitä ettet tiedä oikeasti mistään mitään.. Rakennuttajana toimiminen tarkoittaa todellista vastuuta kaikesta: rekrytoinnit, aikatauluttaminen, sopimusjuridiikka, toteutuksen valvonta, vakuuttaminen, kassan- ja budjetin hallinta, reklamaatiot, irtisanomiset, nopeat päätökset yllättävissä tilanteissa. Käytännössä se on sama kuin pyörittäisit firmaa, jonka palveluksessa on suoraan tai välillisesti toistakymmentä ihmistä ja alihankkijoita. Firman tase on todennäköisesti vahva (myyntihinta on korkeampi kuin lainojen kokonaismäärä), mutta kassavaje on krooninen, eikä firman myyminen tai toiminnan lopettaminen tule kysymykseen. Olet itse toimitusjohtaja, projektipäällikkö, juristi, kirjanpitäjä, myyjä, sihteeri ja siivoaja.

Toinen tapa ajatella rakentamista on suhteuttaa se pikana elettyyn elämään. Jotain ollaan synnyttämässä ja syntymää valmistellaan hartaasti. Varsinainen synnytystapahtuma kestää vuoden verran. Uusi elämä on kuitenkin kaiken työn arvoista. Elämä on täynnä onnistumisia, epäonnistumisia, reality draamaa kovilla panoksilla todella tiivistetyssä paketissa. No, se mikä eniten aiheuttaa työmaalla harmia on kuitenkin elämä itsessään. On täysin normaalia, että hyvien tekijöidenkin elämäntilanne saattaa dramaattisesti muuttua yllättäen. Seuraa pettymyksiä ja luottamuspulaa. Lopputuloksena on jonkin homman viivästyminen, josta helposti seuraa kaikkien muidenkin hommien viivästyminen. On päivän selvää, että tällaisessa hankkeessa homma ei voi mennä pelkästään putkeen, virheitä sattuu taatusti. Silloin täytyy kaivaa itsestään selkärankaa, mutta ennen kaikkea huolehtia ettei homma mene monella alueella pieleen saman aikaisesti. Tämä on mahdollista vain jos valtaosa kumppaneista toimii hyvin.

Hyvän kumppanin tunnistaa siitä, miten hän hoitaa reklamaation. Esimerkiksi Starkin vastuumyyjän, Ismo Hiitolan kanssa olimme ilmeisesti puhuneet eri asiasta ja silti onnistuneet sopimaan toimituksesta. Inhimillistä elämää. Lopputuloksena oli väärän profiiliset julkisivulaudat, sellaiset reilut 700 metriä väärää profiilia ja loputkin oikeastaan väärää lähes puolitoista kilometriä, mutta niin hyvän näköistä että päätettiin pitää se puolikas. Soitin Ismolle ja hän tuli saman tien käymään tontilla. Todettiin, että jokin oli mennyt jossain vaiheessa ristiin ja puolet tavarasta haettiin takaisin. Uutta tavaraa saadaan riittävän nopeasti. Helvetin hienosti hoidettu! Starkin vastuumyyjä-konsepti todellakin toimii. Olen aiemmin blogissani kehunut Starkkia ja Ismo Hiitolaa ja nyt teen sen uudelleen. Tavaran tilaaminen toimii, Ismo muistuttaa, jos jokin jää roikkumaan, suosittelee tavaraa ja toimittajia, järjestää logistiikkan toimivaksi... Todella hienoa!!! Tässä Ismo laskee juuri Icopalin kattohuopien menekkiä.



Kun jotain menee todella pahasti pieleen ja työmaa uhkaa pysähtyä, niin paikka on tiukka ja päätösten täytyy olla rivakoita. Jahkaaminen ei auta, vaan on oltava päättäväinen ja varmistettava homman eteneminen. Tällaisessa tilanteessa Pääsuunnittelijamme, Anna Hänninen järjesti oikeat kontaktit ja neuvoi juridiikassa. Homma saatiin eteenpäin ja viivästys jää pieneksi. Mikään ei mene täysin pieleen. Anna Hännisen kanssa suunnittelu toimi hyvin ja nyt hän kantoi vielä vastuuta ja auttoi vaikean paikan yli. Kiitos hänelle siitä.

Meidän rakennustyömaamme kantava voima on kuitenkin ollut timpuri Kalevi Mäkelä. Nostan hattua ja kumarran syvään hänen osaamiselleen, kokemukselleen ja työmoraalilleen. Kalevin kohdalla sanat loppuvat kesken. En pysty riittävästi kiittämään häntä. Tänään silmäni avautuivat näkemään vieläkin kirkkaammin, kun todella ymmärsin millaisen vastuun Kalevi on kantanut ratkaisujen toteuttamisesta tontilla. Hän on tehnyt ratkaisut pitkään kokemukseensa nojaten tavalla, johon vain todellinen ammattilainen pystyy. .

Vastaavan mestarin kanssa sattui episodi, joka vei mielenrauhan perusteellisesti. Ammattilaista ei kuitenkaan voi tuomita yhden epäonnistumisen perusteella, kun kaikki on muutoin toiminut erittäin mallikkaasti. Olen suosittelut häntä eteenpäinkin rinta rottingilla. Homma meni pieleen, mutta hän hoiti sen kuntoon. Kysymys oli episodista, jolle oli ymmärrettävä syy. Nyt jatkamme eteenpäin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Rakentaja on yrittäjä. Päätöksiä on pakko tehdä jos luottamus ei ole kunnossa, eikä asioita saada sovittua. Härkää on otettava sarvista tai se karkaa käsistä. Rakentajan homma on huolehtia, että työt jatkuu, varmasti.

Olen nähnyt rakentamisen aikana runsaasti painajaisia, kärsinyt stressistä ja nauttinut täysin rinnoin vasaran heiluttamisesta ja työn etenemisen näkemisestä. Olen myös oppinut itsestäni paljon. Elämä kouluttaa, rakentaminen testaa mitä elämän koulusta on jäänyt eväiksi...

Ei kommentteja: