Kolmiorimahuopakaton asennus

Nyt lähti kattourakka käyntiin. Pakko aloittaa ihan alusta. Jos olet joskus kävellyt huopakatolla, se varmaan tuntui kohtuullisen pitävältä ja hyvältä kävellä. Unohda koko juttu. Alushuopa on pinnoitettu hienolla hiekalla että rullan saa auki. Kun katolla on alushuopa se tarkoittaa, että katolla kävely on samanlaista kuin jäämäellä. Hemmetin raskasta ja hankalaa. Valjaat on ihan välttämättömät ja niihin on pakko voida luottaa, koska välillä sitä vaan on roikuttava köyden varassa pää alaspäin, että saa homman hoidettua.

Tilasin koko lastin tavaraa Starkilta. Pintahuopa on Icopalin kolmiorimahuopaa, eli 70 senttiä leveitä rullia ja kolmioriman päälle tulee samasta huovasta 10 senttinen suikale päälle peittäen sauman. Rimojen väli on 60 senttiä ja molemmin puolin huopa nousee 5 senttiä riman päälle. Rimat lyödään reilummalla naulalla kattoon kiinni ja sen jälkeen pintahuopa naulataan rimoihin. Ei ole rakettitiedettä. Kallion Jari, timpuri joka teki meidän julkisivut ja portaat kävi tuomassa minulle huopakaton teko oppaan vuodelta -28 ja siinä kerrotaan, että huopakaton asennus onnistuu keneltä tahansa huolelliselta ihmiseltä :-) Se vähän rohkaisi. Tässä huopa naulattuna rimoihin ennen päällyssaumaa


Tässä valmista saumattua kattoa. Jari muuten huomatti, että ei varmaan kannattaisi tikata ennen 10 senttistä peitehuopaa saumaa 5 sentin välein naulalla. No, eipä tosiaan olisi kannattanut. Vinkistä viisastuneena laitoin seuraaviin naulat noin 30 sentin välein, suikale päälle ja sitten viiden sentin välein siistiä riviä.

Pakko sanoa, että katosta tulee kyllä lopulta hyvän näköinen. Valittu sävy on maanruskea. Musta olisi ollut vähän turhan hallitseva. Tässä näkyy molemmat päädyt naulattuna. Keskikohdan nysväys jäi kesken kun alkoi sataa. Vaikka huopakaton asennus ei olekaan rakettitiedettä tai kamalan vaativaa, niin hidasta se on. Tarkoitus oli vuokrata huopanaulapyssy, mutta sitä ei sitten löytynyt Cramolta eikä Ramirentiltä ja ostin tilalle 10 kg irtonauloja.. n. 5300 kpl. Tässä vaiheessa nauloista on mennyt 2/3 ja toiselle puolelle ei ole tehty vielä mitään! Sormet tuntuu räpylöiltä kun aina ei voi osua.. naulan kantaan.


Tältä talo sitten näytti, kun reunat oli tasattu ja homma oli rännejä vaille valmis.

Kattokehät

Tässä osiossa kerron kaiken kattotuolien tilaamisesta ja asentamisesta. Alempaa löytyy myös asennuskaavio ja kuvat kattotuoleista. Näillä kuvilla tehtiin tilaus Sepalta. Sepa oli rakennesuunnittelijan suosittelema toimittaja, josta myös rakennustarkastaja sanoi, että "laatutoimittaja" eikä tarvitse huolehtia tuoleista. Kattotuolit olivatkin varsinainen episodi tämän projektin aikana.

Kattotuolien sijoittelusta ja rakenteista vastaa rakennesuunnittelija. Mansardikattoisessa talossa ylimmän kerroksen runko muodostuu kattotuoleista. Me koimme jännittäviä hetkiä, kun kattotuolit oli kokonaan unohdettu tilata. Se oli moka, josta ei sen enempää. No niin, kun huomattiin, että on tehtävä jotain rivakasti, olimme yhteydessä kattotuolitehtaaseen, Sepaan. He olivat erittäin avuliaita ja toimivat rivakasti. Rakennesuunnittelija hoiti kuvien piirtämisen ja tuolit toimitettiin jo seuraavalla viikolla. Homma toimi kuin rasvattu. Sepa teki tuolien lisäksi kuvat ja kantavuuslaskelmat jotka toimitettiin postilla. Nämä näytetään myös rakennustarkastajalle ja leimataan hyväksytyiksi. En olisi arvannut, että tämän kaltaiset laskelmat kuuluisivat osaksi kattotuolien toimitusta.

Meille kattotuolit tehtiin puolikehinä. Puolikehä tarkoittaa sitä, että talossa on kurkihirsi, johon kehä tuetaan keskilinjalla ja "häntä" tuetaan alajuoksuun talon reunoilla. Kehiä oli yhteensä viittä eri muotoa. Päätykehät tuettiin suoraan toisiaan vasten päädyssä ja lyötiin kiinni päätyrunkoihin.

Tässä kehiä nostetaan toiseen kerrokseen nipuissa.

Niput ladottiin rinnakkain ja alettiin purkaa niitä. Ensin laitettiin paikoilleen päädyt.
Kehät saatiin ylös kahden miehen ponnistuksin ihmislihaksilla ilman nosturia. Nosturi kyllä helpottaisi nostamista, mutta ei oikeastaan nopeuttaisi työtä juurikaan. Käytännössä nostaminen tapahtui niin, että tuoliin sidottiin liina, kurkihirttävästen sijoitettiin 5 metrinen "haarukka", eli runkotolppa, jonka sivuille lyötiin rimat kiinni. Haarukan läpi laitettiin liina ja toinen piti liinaa ja varmisti, ettei tuoli pääse tippahtamaan. "Tässä haarukka" vasemmassa yläkulmassa.
Toinen nosti tuolia ylöspäin ensin alhaalta, sitten nousemalla kurkihirren päälle. Tuolit oli lovettu niin, että tuoli jäi kurkihirren varaan ja lisäksi alaosa laski palkkikenkään. Kun tuoli oli saatu yläpäästään paikalleen, kurkihirrellä seisova pystyi pitelemään tuolia paikallaan ja pitämään kiinni liinasta. Kun tuoli oli ylhäältä tuettu eikä päässyt enää kaatumaan, toinen meni sijoittamaan alajuoksun paikalleen ja löi sen kiinni. Sen jälkeen tuoli "reevattiin", eli kiinnitettiin päätyrunkoon, alajuoksuun tai rinnakkaisiin tuoleihin rimalla tai laudalla. Kiinnitys on pakko tehdä, tai dominopeli laukeaa ja kaataa kaikki tuolit alas pienestäkin tuulenvireestä.

Päädyt naulatttiin suoraan päätyrunkoihin kiinni.


Pinkat oli aika haastavaa saada toimivalla tavalla paikoilleen. Purkujärjestyksen ja sijoittelun miettiminen otti aikansa. Tila on todella rajallinen ja tuoleilla on painoa sen verran, ettei niitä voi kiikutella kovin moneen suuntaan. Tehokas tapa siirtää tuolit kurkihirren puolelle oli nostaa alapäähän laskeva häntä ensin kurkihirren yli, sitten kiinnittää liinat ja nostaa tuoli suoraan kurkihirren yli toiselle puolelle. Toinen pystyi auttamaan vetämällä hännäasta alaspäin ja toinen seisoi kurkihirrellä liu'uttamassa tuolia paikalleen.


Tämä kuva on otettu aamulla seitsemältä ja oli ihan pakko julkaista. Aurinko on nousemassa tien toisen puolen puiden yli ja valaisee jo yläkerran, muttei vielä alaosan kuistia. Tuolien yläpuolella näkyy kuu. Mieletön näkymä.

Isot tuolit saatiin nostettua paikoilleen päivässä. Kuistille menevät K3-tuolit vaativat liimapuun siirtoa ja jäivät seuraavaan kertaan.

Kun tuolit saatiin kiinni, tienpuoleiseen reunaan laitettiin alareunaan tuulensuojalevyt ja rimoitettiin kattotuolien välit myöhempää tuulensuojalevyjen kiinnitystä varten. Tuulensuojalevyn ja raakapontatun aluslaudoituksen väliin pitää jäädä tuuletusrakoa vähintään 70mm. Meidän tapauksessamme kuitenkin rakoa jäi vielä enemmän. Kun aluslaudoitus on lyöty ulkopintaan sisäpuolelta, sisältä voi lyödä tuulensuoja levyt vesikaton asennuksen jälkeen paikalleen.

Osa katon rungoista rakennettiin paikalla. Tien puolelle tulee kolmen ikkunan levyinen "suora" seinä, jonka yläpuolelle tulee räystäs. Näitä varten ei erikseen tilattu erilaisia kattotuoleja, vaan räystäät ja rungot tehdään paikalla timpurin toimesta.

Myös lasikuistin yläpuoleinen taitekatto toteutetaan paikalla. Rakennekuvissa oli määritelty puutavara ja rakenne, jonka timpuri toteuttaa. Tästä se lähti


Kun "kurkihirsi" löysi paikkansa, taitekaton runko rakennettiin räystäille.


Kattotuolien päälle lyötiin reunoista ylöspäin raakapontattua 23mm:n paksuista kuusipaneelia. Katon peittäminen alkoi reunoista ja sitä mukaa kun työ eteni, Icopalin aluskate laitettiin suoraan paikoilleen.

Icopalin aluskate oli todella helppoa asentaa. Huovan molemmissa reunoissa oli tarttumapinta (jota ei kannata päästää tarttumaan, jos huopa ei ole todella kohdallaan. Sitä ei saa enää irti.) Huopaa laitettiin suoraan paikoilleen, koska etenemällä näin, saamme suoraan katolle pitävän suoja ilman telineitä ja kiipeilyä ulkopinnoilla. Huopa on huomattavasti helpompi asentaa sisäpuolella tukevasti seisoen, kuin jyrkällä mansardin sivulla ulkopuolelta kiipeillen.


Icopalin aluskate on todella tukevaa tavaraa ja periaatteessa voisi toimia yksinäänkin katteena. Meillä aluskatteen päälle asennetaan myöhemmin kolmiorimakate. Tätä aluskatetta käytetään myös terasien vesieristykseen pintaritelikön alapuolella. Tätä Icopalin TarraPolaria laitettiin aluskatteeksi

Katon Icopal kermit ja raakapontatun laudoituksen tilasin Starkilta.

Tässä rakennekuvat kattotuoleista. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Terassin runkotyöt

Lisäys 05/09 Terassin kaiteiden ja lattioiden laudoitus löytyy osoitteesta http://unelmanrakentaminen.blogspot.com/2009/05/terassin-laudoitus-ja-kaiteet.html

Terassin runko toteutettiin siten, että kiviseinään oli kiinnitetty valmiiksi jenkaraudat, joihin voi kiinnittää pultilla läpiporaamalla 260mm:n kertopuurungon. Runkoon tehtävät porattavat reijät saatiin paikalleen, kun kertopuu asetettiin rautojen päitä vasten oikeaan korkoon ja lyötiin lekalla kylkeen. Jälkien perusteella voitiin porata 12mm:n poralla reijät kohdalleen.

Kun runko oli kiinnitetty, voitiin ulkoreunan liimapuu asentaa paikalleen. Runkopuuta varten tehtiin sokkeliin kolo, johon runkopalkki voitiin upottaa. Liimapalkin pää käsiteltiin kylmäbitumilla vettymisen estämiseksi. Jos puu on betonia vasten suojaamatta, se lahoaa ennen pitkää varmasti. Bitumi on samaa tavaraa, kuin sokkelin vesieristyksessä käytetty massa. Se levittyy pensselillä kuin maali.

Kun runko oli saatu molemmin puolin päistä kiinni, voitiin aloittaa kantavien runkolinjojen kiinnittäminen. Kiinnitystoteutettiin samaan tapaa, kuin välipohjat käyttämällä palkkikenkiä. Runko kiinnitettiin 500mm:n jaolla. Palkkikengät lyötiin liimapuuhun 50mm:n ankkurinauloilla ja kertopuuhun 40mm:n ankkurinauloilla.

Kun runko saatiin paikalleen, voitiin aloittaa palkkien sijoittaminen paikalleen. Tarkistusmittausten jälkeen mitattiin 115x115 liimapalkit mittaan ja kiinnitettiin palkkikenkiin, jotka olivat jo valmiiksi pylväsharkkoihin muurattuina. Muurauksessa käytettiin lautoja pitämään kenkiä paikallaan kuivumisen ajan. Samalla varmistettiin, että kaikkien palkkikenkien korkeus harkosta nousee samalle tasolle.

Kun palkit saattiin paikalleen, terassin rungon päälle nostettiin filmivanerit. Näiden kosteuden kesto on itsessäänkin varsin hyvä. Silti filmivaneri päällystetään vielä bitumikerroksella, jonka päälle varsinainen terassin lattiapanelointi tulee. 115x115 palkit kiinnitettiin kenkiin alapäästään ja kengän ja puun väliin laitettiin bitumisuikale, ettei pää ime vettä.

Yläpää lyötiin 12mm:n harjateräksellä läpi liimapuusta. Kalevin loistava konsti kiinnittää tolppa ilman, että tarvitsi laittaa mitään rumia näkyviä kulmia reunoille. Ei kun 12mm paksu naula ja leka vasaraksi :-)

Ennen pintatöitäkin tämä näyttää jo terassilta.


Terassien pinnoittaminen tapahtui hitsattavalla Icopalin Polarilla. Alle tuli hitsattava alushuopa ja päälle PintaPolar. Tulitöiden tekeminen vaatii tulityökortin ja vaikka homma onnistuisi ehkä mallia nähneeltä aloittelijaltakin, ammattilaisen käytön mukana tulee takuu ja vakuutuksetkin ovat voimassa. Huovan sulatteleminen oli aika näyttävää touhua.

Alushuopa vedettiin ensin leiskoina mittapaloina pakoilleen ja sen jälkeen tehtiin reunoille nostot ja pylväiden kohtiin nostot pylväiden reunoja ylöspäin. Huovan alla kulmissa on 2x2 tuuman puusta puolittamalla tehdyt kolmiot, joiden avulla reunoista saadaan kestävät. Niiden avulla huovan ei tarvitse taipua 90 asteen kulmaan ja huopa kestää huomattavasti paremmin.
Harmaa PintaPolar asennetaan suoraan alushuovan päälle.

Kynnyksiin tehtiin valmiiksi korotukset, niin että kynnys tuli oikeaan korkoon ja reilusti irti terassin pinnasta. Tasaisten terassien suurin ongelma on se, että vähäinen kaato jättää vettä terassille ja pahimmillaan se pääsee imeytymään runkoon. Tästä syystä johtuen huovan kanssa on syytä olla huolellinen tai ottaa ammattimies hommiin.

Huopien asentaminseen meni jotakuinkin 5 tuntia, joka oli huomattavasti vähemmän kuin työn alkaessa oletin. Aluksi tehtiin alakerran terassit, joissa oli enemmän nystväämistä tolppien takia. Yläkerran teraseista tuli valmista alta aika yksikön. Hyvältä näyttää.

Sokkelin vesi- ja routaeristys

Sokkeli pitäisi pystyä pitämään kuivana, ettei sisällä jalat kastu. Tässä talossa on nyt sen verran eristettä, että pitäisi pysyä kuivana, vaikka vesi muutoin nousisikin kynnykselle asti.
Sokkelin muuraamisen jälkeen seinät tasoitettiin oikaisulaastilla ja saatiin seinäpinnasta tasainen. Sen jälkeen seinä siveltiin kylmäbitumilla, joka täyttää kaikki huokoset. Edelleen tämän kerroksen päälle kiinnitettiin bitumihuopakerros Icopalin polarista lämmittämällä ja hitsaamalla suikaleiden saumat yhteen. Vielä tämän kerroksen jälkeen asennettiin patolevy, joka ilmastoi sokkelin maahan asti ja mahdollistaa kosteuden haihtumisen anturasta ylöspäin.
Vesieristys noudattelee tulevaa maanpintaa ja täyttöjen jälkeen vesieristeen yläpuolelle jäävä pinta tasoitetaan myös ja valmis pinta laitetaan kuntoon vasta kun ollaa huomattavasti pidemmällä. Ennen täyttöä täytyi myös valaa pilariharkot paikoilleen. Näiden pilareiden päälle tulee terassi. Kaivon renkaat jäävät terassin alle ja kaivon pohjalle porataan maalämpöpumpum lämpökaivo. Terassin ja kaivon väliin jää reilun metrin korkuinen tila, joka mahdollistaa lämpökaivon huoltamisen tarvittaessa.
Viimeinen kerros ennen täyttöä oli routaeriste, eli 100mm:n styroksi. Styroksi asennettiin erityisesti niihin kohtiin, joissa oli umpiharkot eikä lämpöharkkoja.


Kun reunat oli lopulta saatu viimeisteltyä, voipi täyttö tulla ja sen jälkeen työskentely tontilla helpottuukin olennaisesti :-)