Maisemia toisesta kerroksesta

Näitä maisemia voi ihailla ikkunoista, kunhan saadaan toinenkin kerros pystyyn. Tässä näkymä etelään. Lehdettömien puiden aikaan tästä näkyy Torille saakka.

Pohjoiseen päin naapurin talo on niin paljon matalampi, että maisemia voi katsella talon yli. Rinne viettää sekä pohjoiseen, että länteen niin paljon että katot eivät näköesteeksi.
Päivöläntien yli, itää näyttää tältä
Palkki tulee terassin lattiaksi ja kulmaan tulee ikkuna molemmille seinille.
Lähin naapuri pohjoisen puolella jää reilusti alemmas. Hyvältä näyttää :-)
Kuvat on otettu ennen Juhannusta, kun toisen kerroksen lattian päälle levitettiin pressut sateensuojaksi. Alla karttapohja josta näkyy tontin ja talon sijainti kaavakuvassa.

Suunnittelun neljäs vaihe

(Tarkistus 17.10.2007. Kuvat eivät menneet läpi ja koko homma piti aloittaa alusta. Alla tekstiä onnelliselta mieheltä, joka ei vielä tiennyt millaiseen syteen koko homma päättyy. Kannattaa jatkaa lukemista syyskuusta 2007, kun homma käynnistettiin uudelleen uuden suunnittelijan kanssa)

Makasin itse kuumeessa kun Kirsi soitti Juhalle ensimmäisen kerran. Puhelu kesti kaksi tuntia ja sen aikana Juha sai jo ensimmäisen käsityksen mistä on kysymys, sovittiin tapaaminen. Aloitus tapahtui tontilla, jatkui kierroksella ympäri tapanilaa ja edelleen pari tuntia meillä. Sen jälkeen Kirsi tarkensi vielä näyttämällä yli tunnin kierroksen Tapanilassa.

Vajaan viikon kulutttua Juhalta tuli ensimmäinen vedos. Suunta näytti upealta. Juha suunnittelee kaiken lyijykynällä, mittatikulla ja paperilla. Ei siis cadiä, vaan kuvat siirretään lopuksi cadille. Juha valitsi hyvin voimakkaan Jugend linjauksen ja toteutti visiota jatkossa. Tästä seurasi se, että talo näytti välillä jo Eiran Jugendilta, eikä taaskaan Tapanilalta. Linjaa tarkistettiin huvilamaisemmaksi ja erilaisista Jugendille tyypillisistä kaariaiheista luovuttiin.

Juha viittasi usein kahteen Jugend villaan, jotka sijaitsivat Eirassa. Saman suunnittelijan aiempi työ oli Villa Kivi Töölön Linnunlaulussa. Se oli lähempänä sitä muotokieltä, joka olisi Tapanilaan istuva ja meidän näkökulmastamme unelma. Linjaa tarkistettiin tähän suuntaan.

Kuvien kanssa käytiin nyt myös rakennusvirastossa ja siellä oltiin ilahtuneita kuvista. Ne toteuttavat nyt yksilöllistä suunnittelua ja todella tuntuvat oikeilta.

Yksi Juhan innovaatio oli se, että me tuskin koskaan lähdemme tästä talosta ja siksi suunnittelussa pitää huomoida liikuntaesteisyys erityisen hyvin. Tästä syystä portaiden keskiöön on suunniteltu hissivaraus. Siitä pääsee rollaattorilla kellarista kaikkiin ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen. Hissiä ei tietenkään vielä tehdä, vaan tarvittaessa sille puhkotaan tie tarvittaessa. Ajatus tuntuu todella oikealta.

Sisätiloja veivattiin muutamaan kertaan, koska iso keittiö ei toteutunut, olohuone jäi pieneksi ja lopulta löydettiin hyväksyttävä ratkaisu. Nyt talo on todella hieno, unelmien täyttymys, mutta kompromissit ovat edelleen läsnä.

Etuovelle ei tule lasitettua kuistia, ei ole leivin uunia ja olohuoneen tila on rikkonainen, mutta sisustettavissa. Yläkerta on hyvä, kun seinien vieret otetaan tehokkasti käyttöön myös viistoilta osilta.

Naapurit on kuultu, pohjatutkimus tehty, korkeusasema mitoitettu, viimeistellyt yksityiskohdat tuntuvat oikeilta ja lupa on tarkoitus jättää sisään ylihuomenna tiistaina 10.4.

Rakenusprojekti suojellussa kaupungin osassa, avainopit

Tapanila on kaupungin osa, joka on säilyttänyt varsin hyvin vanhan ja omaleimaisen ilmeensä. Alueen rakentaminen tapahtui paljolti vuosien 1910-1930 välillä. Tämän jälkeen alue asetettiin rakennuskieltoon, joka poistui vasta 1980. Rakennuskielto varmisti sen, ettei alue päässy muuttumaan liiaksi. Alueella on tälläkin hetkellä 25 suojeltua kohdetta ja Helsingin rakennusvirasto asetti vanhan tapanilan alueen korkeampaan suojeluluokkaan pari vuotta sitten. (Jos olet itse kiinnostunut Tapanilasta, niin kannattaa käydä tutustumassa tarkemmin osoitteessa http://www.tapanila.fi/ lisäksi tapanilan historiasta löytyy tietoa osoitteesta http://www.tapanila.fi/historia/ )

Tuo kaikki suojeleminen tarkoittaa käytännössä huomattavasti höllempää todellisuutta, kuin voisi kuvitella. Alueen pysyminen omaleimaisena on loppujen lopuksi täysin rakentajan itsensä päätettävissä. Varsinainen kaava määrittää lyhyesti sanoen rakennuspaikan, neliöt, desibeliminimin, kerrosmäärän (2/5 asuintilasta toisessa kerroksessa) ja talon ulkopinnan. Kaavan puitteissa alueelle voi halutessaan rakentaa vaikka minkälaisen puutalon harjakattoisena. Juuri näin grynderit ovat tehneetkin. Alueelle on ilmestynyt taloja, joissa ei ole alueen historialliseen tyyliin minkään laista viitettä. Valitettavasti rakennusvalvonta on kynnetön tekemään asialle juuri mitään, koska kaava on ainoa laillinen työkalu, jolla päätöksiä voi tehdä. Kaikki muu on suositusta.

Tapanilan alueelle on tehty 1984 rakennusohje, joka täsmentää kaavaa ja kuvaa sitä henkeä, jolle rakentamisen pitäisi perustua (löytyy osoitteesta http://www.tapanila.fi/mosaohje.pdf). Käytännössä kysymyksessä on toivomuslista, jota myös Tapanilalaiset toivovat noudatettavan. Rakennusvirasto teetti syksyllä 2006 selvityksen alueen tilasta ja harkitsee nyt toimenpiteitä, joilla rakentaminen voitaisiin pitää kurissa. Raportti esiteltiin Tapanilaseuran ja Rakennusviraston yhdessä järjestämässä tilaisuudessa Työväentalolla helmikuussa 2007 ja alueen asukkaat ilmaisivat huolestuneisuutensa alueen muuttumisesta. Yksi jänskimmistä asioista on se, että rakennusviraston toinen käsi, joka hoitaa teitä, kuuli tapanilalaisia ja sopi, ettei alueelle tehdä kivettyjä asfalttiteitä ja katulyhdyt tehdään perinteiseen tapaan kyllästetystä puusta. Syynä oli Tapanilalaisten toivomus, koska juuri asfaltti ja teräspilarit pilaavat niitä fiiliksiä, joita asukkaat alueelta toivovat ja joiden vuoksi he ovat alueelle tuleet. Kävi kuitenkin niin, että tuo sopimus unohtui ja viime kesänä tehtiin lisää asfalttia, katuvalot tulivat teräksisinä ja näyttää siltä, että lisää asfalttia on luvassa ensi kesänä. Rakentamisen näkökulmasta erityisen hankalia ovat grynderit, jotka lukevat kaavaa kuin piru raamattua. Arvelisin, että grynderin tuoton optimoinnin näkökulmasta paras tulos saadaan hankkimalla tontti todella halutulta alueelta, jolle rakennetaan tavaonomainen ja mahdollisimman kustannustehokas talo. Vielä pahempi lopputulos on se, että grynderi ostaa todella ison tontin, jossa sijaitsevalle talolle haetaan purkulupa ja rakennetaan tilalle rivari tai kerrostalo. Ei minulla niitä taloja vastaan mitään ole, vaan sitä minne niitä rakennetaan. Jos alueella on aidot juuret, todellinen tarina ja henki, vastustan tuon hengen rikkomista.

Niin tai näin, suosittelen jokaiselle tontin ostajalle ympäröivään alueeseen tutustumista. Jos valitsee tontin, valitsee samalla enemmän kuin palan maata. Sen kaltainen alue kuin Tapanila, on pikemminkin mielentila ja osa omaa itseä. Jos löytää alueesta itsensä, maapalaan kannattaa investoida. Jos se tuntuu vieraalta, voipi olla fiksumpaa jättää tontti ostamatta ja rakentaa muualle. Meidän oma kokemuksemme oli se, että kaavoittajan suositukset tukivat juuri niitä arvoja, joiden vuoksi ostimme tontin tapanilasta. Tällä voikin olla paljon yhteistä sen asian kanssa, ettei meillä ole ollut minkään valtakunnan ongelmia rakennusviraston aluearkkitehdin kanssa. Yhteistyö on sujunut loistavasti. Jokainen ehdotus, jonka olemme sieltä saaneet on parantanut lopputulosta. Saimme myös loppuun myydystä 84-valmistuneesta rakennustapaohjeesta kopion, jonka kanssa lähdimme kiertämään talopakettivalmistajia. Kierros kesti yli puoli vuotta ja käteen jäi ainoastaan runsaasti kokemusta, sopimusta emme lopulta solmineet yhdenkään toimittajan kanssa. Kun lopulta epätoivo valtasi ja otimme yhteyttä ”Pientalo Talomestariin”, päätimme toimia varman päälle. Briiffimme talon suunnittelusta oli kuvaus tarvittavista tiloista ja yksityiskohdista jotka ovat meille tärkeitä. Briiffi jatkui tutustumisella tonttiin ja neljän tunnin kierrokseen ympäri Tapanilaa. Kävimme kadut läpi ja näytimme juuri ne talot, jotka olivat mielestämme kaikkein kauneimpia. Matkalla tarkentui kokonaisnäkemys ja se sisälsi myös valtavan määrän yksityiskohtia, joiden perusteella suunnittelu lähti liikkeelle oikein. (Myöhempi lisäys) Juha Nurmisen kanssa yhteistyö toimi heikosti ja päättyi onnettomasti. Uuden suunnitelman suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Anna Hänninen.

Kun olimme Helmikuussa kuulemassa Tapanilaseuran ja Rakennusviraston selvitystä ja kuulimme, että yhtenä mahdollisuutena parantaa alueen ilmeen pysyvyyttä oli nostaa suunnittelijapätevyyden nostamista tietylle tasolle. Siinä vaiheessa pidin ajatusta huuhaana, koska olin täysin vakuuttunut, että talopakettivalmistajien arkkitehdeillä on sama pätevyys kuin kellä tahansa arkkitehdillä. Voi voi, miten väärässä olinkaan. Nyt kun olen tehnyt täysin riippumattoman arkkitehdin kanssa töitä, olen lopultakin tajunnut miten sidotut pakettitoimittajien arkkitehtien kädet ovat. Se tuskin johtuu suunnittelijan pätevyydestä.. uskon että syy löytyy kustannustehokkaasta linjatuotannosta joka asettaa reunaehdot suunnittelulle. No, olen silti hyvin iloinen käymistämme keskusteluista seitsemän talopakettitoimittajan kanssa. Olin aluksi täysin vakuuttunut, että talo tilataan pakettina ja se kannattaa suunnitella talopakettitoimittajan arkkitehdin kanssa, koska he tietävät miten pysytään heidän ratkaisuillaan budjetissa. Väärin. Jatkan kuitenkin tästä aiheesta myöhemmin.

Tapanilalaisten talojen tyyliä ja kauneutta. Klikkaa kuvaa ja katso albumi

Taloja Tapanilasta