30 elokuuta 2007

Lorun loppu ja uusi alku

Oikeastaan oli aikamoinen kynnys palata kirjoittamaan lisää, kun on pakko myöntää ensimmäisen kerran menneen penkin alle. Jep, nyt on syksy ja kesä meni eikä tontilla tapahtunut mitään. Opit sentään tuli otettua kotiin:

1. käytän vain tuttuja tai tuttujen suosittelemia suunnittelijoita ja tekijöitä, tai jotakuta joka asuu niin lähellä ettei kehtaa tehdä huonoa. Valitsimme huonon suunnittelija, päädyimme viemään lupaa virastolle talosta, jonka budjetissa ei ollut tolkkua, suunnittelijan kanssa joka sanoi sopimuksen irti sen jälkeen kun lupa ei mennyt läpi. Kun kuvia yritettiin tarkastaa kuntoon, todettiin ettei tekohengittämällä hyvää tule.
2. älä kuvittele itsestäsi liikoja, minä kuvittelin. Oletin, että ruisleipäjärjellä homma hoituu ja pystyn mihin tahansa :) Nyt kun aikaa on kulunut ja olen toipunut kevään prässistä on pakko todeta että omat resurssit riittää ihan oikeasti marginaaliseen osaan urakasta, jos aikoo selvitä kohtuullisen vaativasta päivätyöstäkin. Kun homma keväällä kaatui tuntui todella pahalta, niin pahalta että olimme ostaa vanhan talon hintaan, joka olisi tarkoittanut kaurapuurotuomiota 30 vuodeksi.
3. luota vaistoon, jos homma haisee niin se on pielessä. Varmasti.
4. varaa aikaa, se loppuu kesken joka tapauksessa. Itse sain lopulta rauhan, kun ymmärsin että kiire ja pakokauhu on omien korvien välissä ja siitä pääsee eroon kun hyväksyy tosiasiat.
5. En suosittele Juha Nurmista suunnittelijaksi kenellekään.


Nyt on siis aika aloittaa alusta. Heti aluksi jaoimme vaimoni kanssa vastuut uusiksi. Vaimoni vastaa suunnitelmasta, minä hoidan tuvan pystyyn kun se on piirretty. Alusta aloittaminen tarkoittaa tyystin uusia suunnitelmia, joita löysimme piirtämään Anna Hännisen Tapanilasta. Annalla oli tuhannen kiire ja tälläkin hetkellä kolme hanketta käynnissä Tapanilan alueella. Luojan kiitos hän kiireestään huolimatta otti haasteen vastaan. Annalla oli heti loistava ote projektiin. Heti kun hän päätti suostua suunnittelemiseen, hän buukkasi ennakkoon rakennusporukan paikalle ja ojensi meidät hoitamaan ennakkosopimukset kuntoon tärkeimpien ihmisten kanssa. Olemme jo tarttuneet tuumasta toimeen. Lisäksi hän otti heti kantaa budjettiin ja aikataulutti projektia niin, että esimerkiksi ikkunat tilataan jo tammikuussa. Nyt tuntuu siltä, että tästä tulee talo ja asiat tehdään oikein eikä haihatella.

Hyvää vinkkiä tuli myös kirjailija Keijo Leppäseltä. Hän on kirjoittanut todella hauskasti kirjoja perhe-elämästä ja lasten kasvatuksesta ja nyt viimeisimmäksi kirjan talon rakentamisesta: "Kotitehtävä - rakentajan ilot ja murheet". Seuraavaksi voimme varmaan odottaa kirjaa teini-ikäisen vanhemmuudesta :) No, jos sellainen tulee niin minä voin ilmoittautua ennakkovaraajaksi. No, joka tapauksessa Keijoa haastateltiin johonkin lehteen kirjan johdosta ja otsikoinnissa tai ingressissä sanottiin, että "rahat meni, vaimo jäi". Keijo kertoi säästäneensä omassa hankkeessaan vuosipalkkansa verran rahaa koskematta varasaraan kertaakaan ja keskittymällä asioihin, joissa hän oli vahva. Rakentamisen paineesta huolimatta hän ehti myös panostaa perheeseensä. Siinähän se on. Itse kuvittelin säästäväni eniten kun nimen omaan tartun siihen vasaraan, jota todennäköisesti olisin ehtinyt pitää siivousten jälkeen kädessäni todella lyhyen aikaa. Jos edellinen suunnitelma olisi toteutunut lopputulemana olisi ollut monumentaalinen moka ja murhenäytelmä.

Vahingosta viisastuneena päätimme ottaa suunnittelusta takkiin tulleen tappion oppina. Kun menee tarpeeksi huonosti tulee katselleeksi koko elämäänsäkin uusin silmin. Meillä on ollut liian kiire, olemme tehneet huonoja päätöksiä ja koko perhe on maksanut niistä hankalina työaikoina, olemattomana yhteisenä aikana, kireytenä ja murheena. Nyt elämää on järjestelty uusiksi, maksellaan velkoja välillä pois ja keskitytään tekemään asiat oikein. Katsotaan kuinka lopulta käy..

Ei kommentteja: