24 huhtikuuta 2007

Tuumasta toimeen

Lisäys: 8.12.2007. Tästä pisteestä päädyttiin pyörtämään ja koko kesä meni ohi. Uusi aloitus elokuussa 2007 uusien pohjien suunnittelulla.

Nyt on tultu pisteeseen josta ei käy enää kääntyminen. Lupahakemus on jätetty, Helsingin Vesi salli vanhojen liittymien käyttämisen ja Helsingin Ympäristövirasto teki päätöksen imeyttämisen luvallisuudesta. Nyt on sitten aika siirtyä tuumasta toimeen.

Olemme Juhan kanssa aloittaneet kumppaneiden seulomisen ja Juha rakensi ositellun budjetin koko hankkeelle. Budjetti perustuu aika painokkaasti siihen, että omalle kontolle jää kilpailuttamista, projektihallintaa, siivousta ja pinta-/avustavia töitä. Budjetin loppusummaksi tuli 267.000 euroa. Budjetin yksi lähtökohta on se, että investoinneissa painotetaan kestäviä rakenteita, joita ei ajan kuluessa muuteta: lautalattiat, kunnon ikkunat, rakenteet, ovet jne. Se mihin tässä vaiheessa investoidaan vähemmän on esimerkiksi keittiö ja sisäpinnat. Kolme lasta joista vanhin on ekaluokkalainen pitää kyllä huolen siitä että kaikki minkä voi lukea kulutuspinnaksi taatusti myös kuluu :)

Luvan jättämisen jälkeen nyt panostetaan jatkosuunnitteluun: LVI-suunnittelu johon sisältyy imeyttämö ja sen hyväksyttäminen rakennusvirastolla, sähkö, rakennesuunnittelu johon sisältyy perustussuunnittelu. Rakennesuunnittelu on todella merkittävä kokonaisuus, koska esimerkiksi sokkelin voi tehdä useammalla tavalla ja täytyy sanoa että tarvitsen todella ammattilaisen näkemystä mikä on se fiksuin tapa. Samoin LVI-suunnittelu ottaa kantaa myös lämmitykseen jossa olen alkanut vakavasti harkita maalämpöpumpun hankintaa. Sen lisäksi jos ottaa poistoilmasta lämmön talteen saisi pidemmällä aikavälillä kulut kohtuullisiksi. Talo seisoo sorapedillä kalliolla ja kalliosta saisi lämpöä hyvinkin talteen... sitä ei kuitenkaan ollut budjetissa ja poraamisesta tulee aikamoinen paukku.

Kaivuu töistä olen avannut keskustelun kahden toimijan kanssa ja siinäkin on edessä omat haasteensa. Tontin koko on 423 neliötä ja kolmannes siitä peittyy talon alle. Kaivuissa pitää huomioida puolitoistametriä kivijalan ulkopuolta salaojia, routaeristyksiä ja täyttöjä varten. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tontilla tulee reunat vastaan ja sinne mahtuu enintään 14tonninen kaivinkone pyörimään. Samoin tulee vastaan autotalli, joka pitää purkaa heti tai kaivuut ei onnistu ollenkaan.

Kävin sunnuntaina Vantaan kaivurit Ky:n Auno Hakalan kanssa tontilla pyörimässä ja hän opasti maansiirron osalta siivoamaan viimeisetkin sälät pois betonista. Betoni menee kierrätykseen 16eur/tonni jos se on puhdasta, toinen paikka ottaa materiaalin ilmaiseksi. Jos sieltä löytyy bitumisuikaleita, noen tahrimia tiiliä tai vaikka styroksia koko lasti menee sekajätteeksi jonka maksaa 106eur/tonni. Se olis rapiat 500% enemmän, joten nyt täytyy siivota betonit tarkemmin. Rakennuslaki vaatii rakennusjätteen erottelemista, joten myös sahajauhot ja muu maatuvakin tavara pitää ottaa erikseen. Valtaosa oli tietenkin jo hoidettu oikeaoppisesti eteenpäin, mutta en olisi arvannut että asia on noin tarkka. Onneksi tonttimme maanpintaa nostetaan ja käytännössä tuon "sekajätesaasteen" saa siirrettyä tontin toiselle kulmalle ja jätettyä täytössä muun pinnan alle. Pienen tontin haasteeksi muodostuu myös se, että tontille ei saa toimitettua tavaraa kun kaikki on kuopalla. Ilmeisesti ainoa järkevä tapa toimia tehokkaasti on kaivaa kuoppa ja hoitaa sorapedin levitys samalla kertaa. Sen jälkeen mitataan talon paikka ja aletaan muotittaa anturaa. Kaivuut ja sorapedin saa hoidettua jo ennen luvan myöntämistä M-luvalla joka maksoi jotain 106 eur rakennusvirastolla. Tässä piilee kuitenkin miina johon astumisesta en ole vielä päättänyt. Jos lupa ei menekään läpi vaan korkeusasemaa tarkistettaisiin alaspäin, se tarkoittaisi soran uudelleen poisnostamista ja louhintaa ja jälleen uudelleen täyttöä... Täytyy kysellä josko yliarkkitehti joka luvasta päättää voisi antaa lausunnon korkeusasemasta ennen varsinaista lupaa. Yliarkkitehti muuten tekee päätöksen luvasta eikä se mene rakennuslautakunnan päätettäväksi. Sen sijaan lautakunta päätti vanhan talonpurkamisesta.

Kun antura on valettu tontille pitäisi saada valtava määrä tavaraa, ainakin siinä tapauksessa, että sokkeli toteutetaan kevytsoraharkoista. Kevytsoraharkkojen käyttö tuntuisi loogisimmalta siksi, että niiden muuraamisessa pystyy nostamaan omatoimisuusasteen todella korkeaksi. Timpurin kanssa homma toimii kahdestaankin ja etenee vauhdilla. Tavaran toimitusvaiheessa järkevin tapa on ilmeisesti purkaa lasti kellarin pohjalle, koska reunoille tavaraa saa huonosti ja sen roudaaminen montun pohjalle on aikamoinen urakka. Siinä siirtyy tonni poikineen paikasta toiseen.

Kävin sunnuntaina pyörimässä Oma Talo 07 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa ja löysinkin yhtä ja toista mielenkiintoista. Yksi löydös oli se, että puuikkunoiden saaminen alkaa olla haastavaa. Ainoa messuilla ollut toimija jolta puuikkuna löytyy oli Skaala, toinen toimittaja suositteli Alavus Ikkunoita. Pihla, Tiivi ja Fenestra eivät puuikkunoita voineet tarjota. Pihla oli myynyt puuikkunoita alihankittuna ja TM:n testi oli todistanut ne susitavaraksi joten Pihla lopetti tavaran myymisen. Skaala ja Alavus Ikkunat menestyivät testissä sen sijaan hyvin. Muita toimijoita joilta puuikkunaa vielä saa olen hakenut netistä: Kuhmon Ikkuna, Ruutukaari ja Sydänpuu ainakin toimittavat perinnetaloon istuvia oikeita ja aidosti patinoituvia puuikkunoita. Ei se oikein tunnu oikealta laittaa puu-alumiini-ikkunaa 20-luvun tyyliseen taloon. Kaikki kyllä opastavat että puuikkuna vaatii huolto eikä näytä samalta pitkään... ehkä näiltä opastajilta on hukkunut se olennainen oivallus, ettei ole tarkoituskaan :D

Katto ja ikkuna tekevät talostamme sen, mitä siitä on tarkoitus tulla. Katosta sainkin jo tarjouksen, joka oli 50 eur + alv/pellineliö. Kuulosti oikein hyvältä, kun konesaumapeltien asennusta tekee niin harva ammattilaisten joukko. Tekijä löytyi timpuri Kalevi Mäkelän kautta, joten uskon että tekijäkin tuntee asiansa.

Messuilla jätin suoraan tarjouspyynnön Termexille puukuituvilloista. Puukuitueriste ruiskutetaan seiniin ja välipohjiin, joten itse asentamine on varsin äkkinäistä touhua. Eristävyyden puolesta tavaran U-arvot ovat kohdallaan ja puukuitu ei sido itseensä kosteutta. Kun suunnittelun alkuvaiheessa tapasimme Honkaa, heidän hengittävä seinänsä tuntui niin oikealta että halusimme toteuttaa samaa ajatusta omassakin talsosamme. Itula teki tarjouksen lattialämmityksestä kellariin ja ensimmäiseen kerrokseen "Superina", joka tarkoitti lämpimämpiä rättipattereita kylpyhuoneeseen ja seinäpatterivetoja yläkertaan, sekä langatonta lämmityksen ohjausta. Paketin hinta oli n. 4000 eur ja putket oli kolminkertaista komposiittia jolla oli 17 vuoden takuu. Ei kuulostanut huonolta. Uponorin osastolla esiteltiin pientalon kokonaisratkaisua ja netistä löysin kiinnostavan ehdotuksen
Uponorin suunnalta. Uponor tarjoaa lähtötietolomaketta ja LVI-suunnitelmien CAD -muotoista (.dwg) lähetystä ilmaiseksi. Vastineeksi he lupaavat: a) materiaaliluettelot LVI-järjestelmistä tarjouspyyntöjen tueksi b) alustavat suunnitelmat ja materiaaliluettelot lattialämmitys-, sammutus- ja lumensulatusjärjestelmistä ja c) tietoa LVI-järjestelmien hankintaan ja asennukseen liittyvistä asioista. En osaa vielä sanoa paljonko noista on hyötyä, mutta palaan asiaan kun tiedän enemmän :) Yksi kysymysmerkki on ollut ensimmäisen kerroksen holvaaminen. Parman ontelolaatta saattaisi olla ratkaisu. Minulle on myös tarjottu vaihtoehdoksi yhtenä valuna sokelia ja holvia. Tähän pitää myös vielä palata. En osaa sanoa kumpi on fiksumpaa, käyttää kevytsoraharkkoa ja ontelolaattaa vai valaa koko hoito kerralla. Kolmas vaihtoehto olisi tehdä ensimmäisenkin kerroksen välipohja puusta, mutta sen olen tiputtanut vaihtoehtojen joukosta jo siitä syystä, että kallioon meneminen on kallista ja välipohjasta tulisi paksu puisena. Samoin takka, joka on tarkoitus muurata, tarvitsisi maahan asti tukemista ja kellari kutistuisi enemmän kuin olemme valmiita tinkimään tilasta. Messuilla oli myös vahva edustus maalämpö- ja ilmastointijärjestelmien toimittajia. Pakko myöntää että maalämpö alkoi houkutella. Olin ajatellut että poistoilmalämpöpumppu hoitaa homman, mutta se ei vaikuta lämmön tuottamiseen, vaan kerää poistuvasta ilmasta lämpöä talteen. Jos talossa on molemmat, hyöty on tuntuva, samoin lähtöinvestointi. Toistaalta, sähkön hinta ei tunnu laskevan ja ydinfission onnistumista joutuu vielä odottelemaan todennäköisesti kauemman kuin kuudetta ydinvoimalaa :( Messujen osalta täytyy todeta, että käynti kannatti. Nyt kun ymmärtää mistä olla kiinnostunut, messuistakin saa enemmän irti.

Nyt kun asiat todella etenevät, tuntuu siltä että on pakko vaan ottaa nenästä ja hypätä kylmään veteen luottamalla muiden suosituksiin tarkistamatta. Työpäivät venyy tällä hetkellä kymmeneen tuntiin ja yli päivässä. Ei kertakaikkiaan pysty soittelemaan monelta toimittajalta tarjouksia kesken työpäivän. Nyt kysymys on suunnittelutarjouksista ja toisaalta tuntuisi järkevältä yhdistää suunnittelu ja toteutus samalle tekijälle.. Äh, pakko soittaa vielä muutama tarjous. Olen kyllä valmistautunut siihen, että muuta elämää töiden ja rakentamisen lisäksi ei ole, mutta tämä vaihe kun ei voi vielä tehdä mitään konkreettista tuntuu rassaavalta. Olen ihan varma, että kun tontilla alkaa tapahtua olo helpottaa. Nyt on pakko vaan laskea, suunnitella, aikatauluttaa ja pähkiä kuinka koko hoito oikein tehdään. Kun toimittajienkin kanssa jutteli, huomasi että moni asia menee limittäin ja ratkaisun voi ottaa isompina tai pienempinä osina. Lopullisen päätöksen tekeminen kaikissa näissä ei tule olemaan aivan helppoa. Päätöksiä on silti pakko tehdä. Homman kanssa on siinä mielessä yksin, että kaikki menee joka tapauksessa omasta pussista ja vaikka neuvojia on paljon vastuu istuu tukevasti omilla harteilla. Pakko päättää ketä kuuntelee ja käyttää samalla omaa päätä. Joka tapauksessa palapeli tuntuu todella haastavalta.